FI SV

Sote-sanasto

 

Erityistason palvelut

Sairaanhoitopiirien kuntayhtymien yliopistollisissa ja muissa keskussairaaloissa tarjoamia erikoissairaanhoidon palveluja, joiden järjestäminen ja tuottaminen on perusteltua toteuttaa vain joissakin terveydenhuollon toimintayksiköissä. Myös kehitysvammahuollon kuntayhtymien tarjoamat ja jotkut sosiaalihuollon (mm. päihdehuollon) palvelut kuuluvat tähän ryhmään.

Sote-uudistuksessa tavoitellaan integraatiota, jossa perustason ja erityistason palvelut integroitaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällöin luovuttaisiin erityistason palvelujen hallinnollisesta määrittelystä sekä perus- ja erityistason palveluiden käsitteistä.

Hallintomalli

Hallintomallilla tarkoitetaan tapaa, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjän hallinto ja päätöksenteko on organisoitu. Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollon hallintomalleja ovat kunta, kuntayhtymä, kuntien yhteistoiminta-alue, sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja erityishuoltopiirin kuntayhtymä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Sosiaali- ja terveydenhuollossa päätavoitteena on edistää ihmisten hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, osallisuutta ja sosiaalista turvallisuutta. Tämä on olennaista paitsi ihmisten elämänlaadulle, myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Ihmisten hyvinvointia ei edistetä yksin sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin, vaan siihen vaikutetaan myös liikenteen, yhdyskuntarakenteen, liikunnan, koulutuksen, kulttuurin ja muiden kunnan toimialojen yhteistyöllä.

Järjestämisvastuu

Järjestämisvastuulla tarkoitetaan oikeudellista vastuuta siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi.

Nykyään kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveyden- ja sosiaalihuollosta, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta, jollei kuntaa koske kunta- ja palvelurakenteesta annetun lain poikkeusperuste. Kunnan on kuuluttava erikoissairaanhoidon järjestämiseksi johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Sairaanhoitopiirejä on yhteensä 20.

Kehitysvammaisten erityishuollon järjestämistä varten maa on jaettu 15 erityishuoltopiiriin. Kårkulla samkommun -kuntayhtymä vastaa lisäksi ruotsinkielisen väestön erityishuollon järjestämisestä. Järjestämisvastuu sisältää päätösvallan palvelujen tuotantotavasta.

Kuntayhtymä

Kuntayhtymä on kuntalain mukainen kuntien yhteistoimintaorganisaatio. Kuntayhtymä voi olla lakiin perustuva, kuten esimerkiksi sairaanhoitopiiri, tai kuntien vapaaehtoisesti perustama. Kunnat osallistuvat kuntayhtymän hallintoon ja päätöksentekoon siten kuin kuntayhtymän perussopimuksessa on sovittu. Kuntayhtymä on viranomainen samoin kuin kunta, ja se voi itsenäisesti tehdä oikeustoimia ja omistaa omaisuutta.

Lähipalvelu

Yleisimmin lähipalvelulla tarkoitetaan usein käytettyjä palveluja, joita useimmat ihmiset tarvitsevat elämänsä varrella. Lähipalvelut tarjotaan potilaan ja asiakkaan arjessa, ja ovat kohtuullisen helposti saavutettavissa. Lähipalvelut sijaitsevat yleensä joko melko lähellä useimpia ihmisiä, tai ne tuodaan potilaan tai asiakkaan arkeen sähköisillä välineillä tai liikkuvina palveluina.

Sote-uudistuksen tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalvelut säilyvät jatkossakin lähellä palvelujen käyttäjiä. Se tarkoittaa, että lähipalvelut sijaitsevat melko lähellä useimpia ihmisiä, tai ne tuodaan ihmisten arkeen sähköisillä välineillä tai liikkuvina palveluina.

Palvelujen tuottaminen

Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat eri asioita. Palvelun tuottaja henkilökuntineen tarjoaa konkreettisesti palvelut ihmisille. Nykyisin palvelun järjestäjä ja tuottaja voivat olla sama toimija tai eri toimijoita.

Järjestämisvastuussa oleva kunnan, yhteistoiminta-alueen ja sairaanhoitopiirin tulee huolehtia siitä, että tarvittavia palveluja on saatavilla. Järjestäjällä ei kuitenkaan ole velvoitetta itse tuottaa (kaikkia) palveluja. Järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa palveluja myös yhdessä toisten järjestämisvastuussa olevien toimijoiden kanssa sekä ostaa palveluja toiselta kunnalta, yksityiseltä palvelujen tuottajalta, järjestöltä tai valtiolta sekä antamalla palvelun käyttäjälle palvelusetelin.

Perusoikeudet sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta

Perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa taataan yksilöille perus- ja ihmisoikeudet. Ne asettavat rajoja julkisen vallan toiminnalle, ja toisaalta velvoittavat julkista valtaa huolehtimaan perusoikeuksien toteuttamisesta.

Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan saavuttamiseksi. Lisäksi laki velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistämään väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia.

Peruspalvelut

Yleiskäsitteenä: Peruspalveluilla tarkoitetaan useimmiten kuntien tai kuntien yhteistoimintaorganisaatioiden vastuulle kuuluvia lakisääteisiä sosiaali- ja terveystoimen sekä sivistystoimen palveluja.

Sosiaali- ja terveydenhuollon käsitteenä: Perustason palveluilla tarkoitetaan kunnan tai kuntien yhteistoiminta-alueen järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja (perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto, pois lukien kehitysvammaisten erityishuolto).

Rahoitusvastuu

Rahoitusvastuu määrittää sen, millä toimijalla on vastuu lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamisesta.

Suomessa rahoitusvastuu on lähtökohtaisesti aina kunnilla. Rahoitusvastuu liittyy järjestämisvastuuseen ja ne ovat pääsääntöisesti samalla toimijalla eli kunnalla. Kuitenkin nykyisin rahoitusvastuu ja järjestämisvastuu eroavat niissä tapauksissa, joissa järjestämisvastuu on siirretty suoraan lain perusteella (esim. sairaanhoitopiiri) tai laissa olevan säännöksen perusteella kuntayhtymälle (kansanterveystyön kuntayhtymä) tai isäntäkunnalle (Paras-laki). Näissäkin tapauksissa rahoitusvastuu on kunnalla. Kunnat rahoittavat toiminnan verotuloillaan, valtionosuuksilla, asiakasmaksuilla sekä pienessä määrin muilla toiminnasta saatavilla tuloilla.

Sairaanhoitopiirit

Suomessa on 20 sairaanhoitopiiriä, jotka ovat kuntien omistamia ja rahoittamia kuntayhtymiä. Sairaanhoitopiireillä on lakisääteinen järjestämisvastuu jäsenkuntien erikoissairaanhoidon palveluista. Ne myös tuottavat itse suurimman osan palveluistaan.

Sote

Sosiaali- ja terveydenhuolto

Sote-integraatio ja eheä palvelukokonaisuus

Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuolto on osassa kuntia erikseen ja osassa yhdistettyinä. Erikoissairaanhoito on järjestetty erikseen sairaanhoitopiireissä.

Integraatio eli yhdentyminen tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkien tehtävien ja palvelujen kokoamista yhden toimijan vastuulle. Asiakkaan näkökulmasta sote-integraatio tarkoittaa, että palvelut on mahdollista saada sujuvana hoito- tai palveluketjuna, eikä asiakas putoa palvelujen väliin.

Tuotantorakenne

Tuotantorakenteella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kuka palvelut tuottaa ja missä, esimerkiksi miten lähipalvelut varmistetaan, milloin ja minkä palvelujen tuotantoa on tarpeen keskittää, ja miten mahdollinen keskittäminen toteutetaan.

Tuotantorakenteesta päättämiseen sisältyy myös sen ratkaiseminen, millä tavoin palveluja toteutetaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi valintaa avohoidon tai laitoshoidon välillä jonkun asiakasryhmän palvelussa taikka avohoidon eri toimintamuotojen kesken. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantorakenteesta päättäminen kuuluu järjestämisvastuulliselle toimijalle.

Valinnanvapaus

Sosiaali- ja terveyspalveluissa valinnanvapaudella tarkoitetaan mahdollisuutta valita mistä ja keneltä saa palveluita. Tässä kuvataan asiakkaan ja potilaan valinnanvapautta nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Terveydenhuoltolain mukaan potilaalla on vuodesta 2014 alkaen ollut mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Sosiaalihuollossa on terveydenhuoltoa niukemmin valinnanvapautta palveluiden erilaisen luonteen takia.

Kunta voi tukea asiakkaan valinnanvapautta myöntämälle hänelle palvelusetelin. Terveydenhuollossa on myös mahdollista valita julkisen sijasta yksityinen hoito, jolloin Kela korvaa julkisella rahoituksella taksan mukaisen osan. Tällöin palvelun käyttäjän maksama omavastuuosuus on suurempi kuin julkisessa terveydenhuollossa.

Potilas voi hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU-maasta rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain mukaan. Potilas maksaa hoidon ensin itse ja saa siitä Kela-korvauksen kuten kotimaassa yksityisessä hoitopaikassa annetusta hoidosta.

Valtionosuusrahoitus kunnille

Valtion talousarviossa peruspalvelujen valtionosuudet ovat valtiovarainministeriön pääluokassa. Valtionosuudet ovat valtion kunnalle maksamaa rahoitusta, joilla katetaan osa lakisääteisten palvelujen kustannuksista. Peruspalvelujen valtionosuutta myönnetään kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen järjestämiseen.

Valtionosuuden laskentaperusteissa otetaan huomioon muun muassa eräitä väestön palvelutarpeeseen liittyviä tekijöitä, kuten ikärakenne ja sairastavuus. Vuonna 2015 valtionosuus kuntien peruspalveluista on keskimäärin noin 25 prosenttia. Kunnittain prosenttiosuus vaihtelee huomattavasti.

Kunta päättää valtionosuuden käytöstä itse. Valtionosuutta laskettaessa kuntien omarahoitusosuus on kaikissa kunnissa asukasta kohti yhtä suuri. Kuitenkin kuntien saama valtionosuus vaihtelee selvästi kuntien välillä kun huomioidaan laskennalliset kustannukset, verotulotasaukset ja muut tekijät.

Valvonta

Aluehallintovirastot valvovat julkista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa alueellaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ohjaa ja valvoo oikeusturvan toteutumista, palvelujen laatua sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa. Valvira ohjaa alue-hallintovirastoja ja kuntia etenkin laajakantoisissa asioissa, ja valvoo terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa.

Yhdenvertaiset palvelut

Perustuslaki sisältää vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta. Ihmisiä on kohdeltava lainsäädännössä, tuomioistuimissa ja viranomaistoiminnassa samanlaisissa olosuhteissa samalla tavoin. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen saattaa kuitenkin edellyttää poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta hyväksyttävän tarkoitusperän ja suhteellisuusperiaatteen rajoissa.

Yhdenvertaisuusvaatimus ei estä niin sanottua positiivista erityiskohtelua. Eri ihmisryhmien kohtelulle toisistaan poikkeavalla tavalla on kuitenkin oltava yhteiskuntapoliittisesti hyväksyttävä syy. Esimerkiksi palvelumaksuissa on sallittua ottaa huomioon asiakkaan maksukyky.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä säännös asettuu keskeiseen asemaan ratkaistaessa, kuinka riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän on oltava rakenteeltaan ja toimintaedellytyksiltään sellainen, että yhdenvertaisuus toteutuu mahdollisimman hyvin maan kaikissa osissa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuutta arvioidaan muun muassa riittävien palvelujen, niiden saavutettavuuden ja palvelujen hinnoittelun kannalta.