FI SV

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen liittyvä sanasto

Tässä sanastossa on määritelty keskeisimpiä käsitteitä, jotka ovat tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmästä keskusteltaessa. Määritelmät on pyritty esittämään käytännönläheisesti ja suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmasta. Ne eivät välttämättä vastaa kansainvälisissä tai tieteellisissä asiayhteyksissä käytettyjä kuvauksia vaan perustuvat myös käsitteiden vakiintuneeseen käyttöön.

Käsitteiden määrittely on tehty osana monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja koskevaa selvitystyötä. Sanaston määritelmien ei ole tarkoitus rajoittaa keskustelua sen suhteen, mihin suuntaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää ja sen rahoitusta ollaan kehittämässä.

Erikoissairaanhoito ja erityistason erikoissairaanhoito
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
Investointimenot
Järjestämisvastuu
Korvamerkitty rahoitus
Kotitaloudet/asiakkaat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittajina
Kuntoutus
Kustannusvaikuttavuus, tuottavuus ja (kustannus)tehokkuus
Käyttökustannukset
Lääkehuolto
Optimointi
Osaoptimointi
Palveluiden saatavuus
Palveluiden saavutettavuus
Palvelujen tuottaminen
Palvelurakenne
Palveluseteli
Palveluvalikoima
Perusterveydenhuolto
Rahoittaminen
Rahoituksen kohdentaminen
Rahoituksen kohdentamisen perusteet
Rahoituksen käyttö
Rahoitustapa
Sairaanhoitovakuutus
Sairauspäiväraha
Sairausvakuutus
Sosiaalihuolto
Sosiaaliturva
Toimeentuloturva
Toimintayksikkö
Työterveyshuolto
Työtulovakuutus
Vaikuttavuus
Vakuutettu
Valtionosuusrahoitus kunnille
Muu valtion rahoitus kunnille
Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista

Erikoissairaanhoito ja erityistason erikoissairaanhoito

Terveydenhuoltolaissa erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisesti sairauksien ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon, ensihoitoon,päivystykseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluviaterveydenhuollon palveluita. Erikoissairaanhoidon palvelujatarjoavat sairaanhoitopiirien sairaalat, eräät terveyskeskuksetsekä yksityiset palveluntarjoajat.

Erityistason erikoissairaanhoito on sairaanhoitoa, jokasairauden harvinaisuuden, erikoissairaanhoidon vaativuuden taierikoissairaanhoidon järjestämisen asettamien erityistenvaatimusten perusteella on sellaiseksi valtioneuvoston asetuksellasäädetty. Erityistason palveluja tuotetaan useimmiten vainmuutamissa yliopistollisissa sairaaloissa.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Yksilöön, perheisiin, yhteisöihin, väestöön, elinoloihin jaelinympäristöön (sekä palvelujen järjestämiseen) kohdentuvaatoimintaa, jonka avulla parannetaan väestön hyvinvointia jaterveyttä sekä vähennetään eroja väestöryhmien välillä. Lisäksi ehkäistään sairauksia, tapaturmia, syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä parannetaan työ- ja toimintakykyä ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja turvallisuutta.

Kunnassa hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ on eri toimialojen ja kunnassa ja alueella toimivien muiden organisaatioiden yhteistyössä toteuttamaa suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista hyvinvointia ja terveyttä edistävään työhön ja väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen vähentämiseen.

Investointimenot

Investoinnit ovat sijoituksia pitkäaikaiseen käyttöön tuleviin tuotannontekijöihin kuten rakennuksiin ja laitteisiin. Myös aineettomat investoinnit kuten henkilöstön tietotaidon ja osaamisen kehittäminen ovat tärkeitä, mutta niihin kohdistuvia kustannuksia ei yleensä lueta sosiaali- ja terveydenhuollon investointimenoihin.

Investoinnit on tapana erottaa muista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tähän on syynä investointimenojen poikkeuksellinen luonne suurina kertaluonteisina hankintoina.Lisäksi investointeja rahoitetaan usein erilaisella tavalla kuin käyttökustannuksia.

Järjestämisvastuu

Järjestämisvastuulla tarkoitetaan oikeudellista vastuuta siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Järjestämisvastuussa oleva kunta tai muu toimija vastaa siitä, että ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut laadukkaasti ja oikea-aikaisesti.

Sairausvakuutuksen korvaamissa yksityisissä terveyspalveluissa millään taholla ei ole varsinaista järjestämisvastuuta. Kuntoutuksen osalta Kelalla on velvollisuus järjestää vakuutetun työ- ja ansiokyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi taikka työkyvyttömyyden estämiseksi tarkoituksenmukaista ammatillistakuntoutusta ja vaikeavammaisen lääkinnällistä kuntoutusta.Vastaavasti työnantajilla on vastuu järjestää työntekijöilleen määrätyt lakisääteiset työterveyshuollon palvelut.

Korvamerkitty rahoitus

Käyttötarkoitussidonnainen eli korvamerkitty rahoitus tarkoittaa rahoitusta, jonka kohdentaminen on ennalta määritelty tiettyyn tarkoitukseen.

Kotitaloudet/ asiakkaat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittajina

Kotitaloudet ovat yksi sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisistä rahoittajista. Kotitaloudet rahoittavat palveluita maksamalla asiakasmaksuja kunnallisista palveluista sekä maksavat omavastuita sairaanhoitovakuutuksen tai vapaaehtoisen vakuutuksen korvaamista palveluista. Omavastuu on se osuus palvelun kustannuksista, joka jää asiakkaan maksettavaksi vakuutuksesta saadun korvauksen jälkeen. Lisäksi joidenkin palveluiden kustannukset asiakkaat maksavat kokonaan itse palvelun tuottajalle tai järjestäjälle. Nämä maksut liittyvät välittömästi palveluiden käyttöön. Omavastuu on yhteistermi omavastuuosuudelle ja omavastuumäärälle. Edellinen on prosentteina ja jälkimmäinen rahamääräisenä.

Palveluiden suoran rahoittamisen lisäksi kotitaloudet ovat keskeinen rahoituslähde muille sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittajille maksaessaan veroja ja vakuutusmaksuja. Palveluiden käyttöön liittyvä rahoitus sekä verojen ja vakuutusmaksujen maksaminen on tärkeää erottaa toisistaan: toisin kuin verot ja vakuutusmaksut, kotitalouden suoran rahoituksen suuruus riippuukäytettyjen palveluiden määrästä. Kun puhutaan kotitalouksien rahoitusosuudesta, viitataan juuri asiakasmaksuihin ja omavastuisiin.

Kuntoutus

Kuntoutus on suunnitelmallista ihmisen tarpeiden mukaista tukea tilanteissa, joissa sairaudet tai vammat heikentävät työ- ja toimintakykyä sekä mahdollisuuksia selviytyä omassa toimintaympäristössä. Usein kuntoutuksen käsitteen määrittelyssä käytetään nelijakoa ammatillinen, lääkinnällinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kuntoutus.

Kustannusvaikuttavuus, tuottavuus ja (kustannus)tehokkuus

Palvelutuotannon panoksia ovat henkilökunnan tekemä työ,rakennukset ja laitteet sekä kulutustavarat kuten lääkkeet. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotokset ja panokset ovat hyvinmonimuotoisia. Samankin palvelun lopputuotos voidaan määritellä eritavoilla.

Perinteisesti tuotoksia on määritelty muun muassa asiakaskäynteinä, asumis- tai hoitopäivinä tai kustannuspainotettuina hoitojaksoina. Ne voidaan määritellä esimerkiksi myös palveluilla saavutettuina elinvuosina.

Tuottavuuden, tehokkuuden ja kustannusvaikuttavuuden mittaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on usein haastavaa ja hankalaa, koska yksikäsitteinen panosten ja tuotosten mittaaminen yksiköiden välillä tai eri ajanjaksoilla on usein vaikeaa tai lähes mahdotonta.

§   Kustannusvaikuttavuus: palveluilla saavutetut hyvinvointi- ja terveysvaikutukset suhteessa palveluiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Kustannusvaikuttavuus mittaapanosten määrän muutosta suhteessa hyödyssä tapahtuvaan muutokseen.

§   Tuottavuus: tuotettujen palveluiden määrän suhde tuotantopanoksiin. Tuottavuus mittaa sitä, kuinka paljon panoksilla saadaan tuotosta.

§   Tehokkuus: palvelutuotanto on tehokasta silloin, kun resurssit käytetään hyväksi mahdollisimman hyödyllisellä tavalla. Tehokkuus mittaa sitä, kuinka paljon haluttuja tuotoksia tai vaikutuksia voidaan saada aikaan annetulla panosmäärällä.Kustannustehokkuudella tarkoitetaan vastaavasti sitä, kuinka paljon tuotoksia tai vaikutuksia voidaan saada aikaan annetuilla kustannuksilla.

Käyttökustannukset

Käyttökustannukset sisältävät kaikki palvelutoiminnan juoksevat kustannukset sekä investointien kulumisesta aiheutuvat menot.Esimerkiksi kuntien käyttömenoihin sisältyvät toimintamenot, poistot ja arvonalentumiset sekä vyörytysmenot.

Lääkehuolto

Lääkehuolto on kokonaisuus, jolla varmistetaan, että saatavilla on tehokkaita, turvallisia ja kohtuuhintaisia lääkkeitä. Tähän kuuluvat lääkekehitys, lääketuotanto, lääkkeiden maahantuonti, lääkkeiden tukku- ja vähittäisjakelu, lääkkeiden määrääminen, lääkkeiden käytön ja lääkehuollon tutkimus, lääkekorvausjärjestelmä, lääkehuollon hallinto, velvoitevarastointi ja huoltovarmuus. Lääkehuolto kattaa sekä avo- että laitoshoidon.

Optimointi

Optimoinnilla tarkoitetaan hyödyn maksimoimista (tai vastaavasti haitan minimoimista) annettujen resurssien ja muiden rajoitteiden puitteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tavoitteita onkäytännössä useita kuten esimerkiksi väestön hyvinvoinnin ja terveyden maksimoiminen tai järjestämiskustannusten minimoiminen.Tämä johtaa siihen, että optimaalisen toimintatavan määrittäminen voi olla erittäin vaikeaa.

Osaoptimointi

Osaoptimoinnilla viitataan tilanteeseen, jossa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän yksittäinen toimija maksimoi oman hyötynsä (tai minimoi haitat) ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parhaiten toimivaa ratkaisua.

Osaoptimointi ei ole itsessään haitallista. On ymmärrettävää,että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat pyrkivät aktiivisestisaavuttamaan omalta kannaltaan parhaan tuloksen käytössä olevienresurssien ja rajoitteiden puitteissa. Ongelmia muodostuu silloin,jos yksittäisten toimijoiden valinnat tuottavat kokonaisuuden (väestön hyvinvoinnin) kannalta epäoptimaalisen tuloksen.

Palveluiden saatavuus

Palveluiden saatavuudella tarkoitetaan asiakkaiden (tosiasiallista) mahdollisuutta saada palveluja. Saatavuuteen kuuluu ensinnäkin se, onko palveluja ylipäänsä tarjolla, ja toiseksi se, onko palveluja tarjolla riittävästi väestön tarpeisiin nähden. Usein saatavuustermiin liitetään myös se, kuinka nopeasti asiakas pääsee palveluihin.

Palveluiden saavutettavuus

Palvelujen saavutettavuudella tarkoitetaan ihmisten mahdollisuuksia päästä palvelujen luo. Saavutettavuus liittyy välimatkoihin, mutta myös laajemmin asiakkaiden liikkumismahdollisuuksiin, elämäntilanteisiin, sähköisiin palveluihin sekä liikennepalvelujen tarjontaan. Saavutettavuuteen vaikuttavat myös esimerkiksi palvelujen tuottajien aukioloajat ja ajanvarauskäytännöt.

Palvelujen tuottaminen

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjä voi huolehtia palveluista tuottamalla palveluja itse, yhteistoiminnassa muiden palvelujen järjestäjien kanssa tai hankkimalla palveluja muilta palvelujen tuottajilta ostopalveluna tai palvelusetelin avulla. Palveluja voivat tuottaa julkiset tai yksityiset toiminta yksiköt tai itsenäiset ammatinharjoittajat.

Palvelurakenne

Palvelurakenteella tarkoitetaan hallinnollis-organisatoristarakennetta, jonka mukaisesti lakisääteinen sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Palvelurakennetta voidaan käyttää myös sen kuvaamiseen, millaisia palveluja ja miten toteutettuna nejärjestetään (esim. laitoshoitona, avohoitona, palveluasumisena ja kotiin järjestettävinä palveluina).

Palveluseteli

Palveluseteli on yksi vaihtoehtoinen palveluiden järjestämistapa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelillä (esimerkiksi painettu seteli, sähköinen kortti tai viranomaispäätös) kunta sitoutuu maksamaan asiakkaan hankkimat palvelut kunnan hyväksymältä yksityiseltä palveluntuottajalta palvelusetelin arvon mukaisesti. Kunnat voivat päättää palvelusetelin arvosta. Palveluseteli voi olla tasasuuruinen tai tulosidonnainen. Palvelusetelin arvon tulee pääsääntöisesti olla kohtuullinen.

Kunnat voivat päättää palvelusetelin käyttöönotosta sekä siitä, mihin palveluihin ja missä laajuudessa palveluseteliä tarjotaan.Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä palvelusetelistä, jolloin kunnallaon velvollisuus järjestää asiakkaan tarvitsema palvelu asiakkaalle muulla tavalla.

Palveluvalikoima

Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoima kattaa ne palvelut, joita kansalaisille järjestetään julkisen rahoituksen turvin. Suomessa palveluvalikoimaa ei ole nykyisellään tarkasti määritelty ja tarjolla olevissa palveluissa voi olla alueellisia eroja. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen on perustettu vuonna 2014 terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto. Sen tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä palvelut kuuluvat julkisesti järjestetyn tai rahoitetun terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Sosiaalipalveluiden osalta vastaavaa toimielintä ei ole olemassa.

Perusterveydenhuolto

Terveydenhuoltolain määritelmän mukaan perusterveydenhuoltoa on kunnan järjestämä väestön terveydentilan seuranta, terveyden edistäminen ja sen osana terveysneuvonta ja terveystarkastukset, suun terveydenhuolto, lääkinnällinen kuntoutus, työterveyshuolto,ympäristöterveydenhuolto sekä päivystys, avosairaanhoito, kotisairaanhoito, kotisairaala- ja sairaalahoito, mielenterveystyö ja päihdetyö siltä osin kuin niitä ei järjestetä sosiaalihuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollosta voidaan käyttää myös nimitystä kansanterveystyö. Terveyskeskukset tuottavat kuntienjärjestämisvastuulla olevia perusterveydenhuollon palveluja.

Laajemmin määriteltynä perusterveydenhuolto kattaa myös yllämainitun listauksen mukaisen osan työterveyshuollosta jasairausvakuutuksen korvaamista yksityisistä terveyspalveluista.

Rahoittaminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittaminen voidaan nähdä kaksivaiheisena prosessina. Ensin kerätään rahat eri rahoituslähteistä. Saatu rahoitus kohdennetaan palvelujen järjestämisvastuussa olevalle tai suoraan tuottajalle palvelujen saamiseksi.

Rahoittamisen suhteen on tärkeää tehdä ero rahoituslähteen ja institutionaalisen rahoittajan välillä. Tämä korostuu puhuttaessa esimerkiksi kotitalouksien rahoitusosuudesta: asiakasmaksuja maksaessaan kotitaloudet määritellään rahoittajiksi, veroja maksaessaan rahoituslähteeksi.

Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluja rahoittavia instituutioita ovat kunnat, valtio, vakuutuslaitokset (Kela, yksityiset vakuutusyhtiöt), kotitaloudet ja työnantajat. Rahoittaja on siten rahaa tuottajille (suoraan tai välillisesti) kohdentava taho riippumatta siitä, kuinka rahoittaja on kohdennettavan rahavarantonsa kerännyt.

Rahoituksen kohdentaminen

Rahoituksen kohdentamisella tarkoitetaan sitä, mille tahoille institutionaaliset rahoittajat suuntaavat palvelujen rahoittamiseksi keräämänsä varat. Rahoitus voidaan ohjata palvelujen käyttäjille, palvelujen tuottajille tai palvelujenjärjestäjille. Rahoituksen kohdentaminen voi olla kaksiosainen prosessi: ensin kohdennetaan kerättyjä rahoja palvelujen järjestämisvastuussa oleville, ja sitten järjestämisvastuussa olevat kohdentavat rahaa palvelujen tuottajille.

Rahoituksen kohdentamisenperusteet

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittajille on useita perusteita (kriteereitä), joiden mukaan rahoitusta voidaan kohdentaa palveluiden järjestäjille tai tuottajille.

Yleisesti käytetyssä suoritemallissa rahoitus kohdennetaan palvelujen järjestäjälle tai tuottajalle suoritemäärien mukaisesti.Suoritteet voivat olla esimerkiksi asiakaskäyntejä, asumis- tai hoitopäiviä tai kustannuspainotettuina hoitojaksoja. Kapitaatiomallissa eli väestömääräpohjaisessa mallissa palvelujenjärjestäjä tai tuottaja saa rahoituksen sille osoitetun vastuuväestön määrän mukaan. Tarvepainotetussa kapitaatiomallissa huomioidaan väestön määrän lisäksi muita palvelutarpeeseen vaikuttavia tekijöitä kuten esimerkiksi väestön ikärakenne, sairastavuus tai sosioekonominen rakenne. Suorite- ja kapitaatiomallien lisäksi on myös muita rahoituksen kohdentamisen perusteita (esim. Kainuussa käytetty tulo-osuusmalli).

Rahoituksen käyttö

Rahoituksen käytössä on kyse siitä, mihin tarkoituksiin institutionaalisten rahoittajien keräämät varat käytetään.Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kerätty rahoitus käytetään sekä julkisiin että yksityisiin terveyspalveluihin, vanhustenpalveluihin ja muihin sosiaalipalveluihin.

Rahoitustapa

Rahoitustapa tarkoittaa sitä, miten ja mistä lähteistä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseen tarvittavat varat kerätään. Suomessa palvelut rahoitetaan pääasiallisesti verotuksella, pakollisilla (lakisääteisillä) ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla, asiakasmaksuilla sekä työnantajien maksuilla.

Sairaanhoitovakuutus

Sairaanhoitovakuutus on osa sairausvakuutusjärjestelmää. Sairaanhoitovakuutuksesta korvataan osa avohoidon lääkemenoista, matkakuluista, ylioppilaiden perusterveydenhuollon kustannuksista sekä Kelan järjestämän kuntoutuksen kustannuksia. Lisäksi korvataan osa yksityisen terveydenhuollon lääkärin- ja hammaslääkärin palkkioista sekä tutkimuksista ja hoidoista. Sairaanhoitovakuutuksen rahoituksesta vakuutettujen osuus on vuonna 2015 noin 55 prosenttia ja valtion 45 prosenttia. Valtio rahoittaa kokonaan EU-maihin maksettavat sairaanhoitokorvaukset sekä ulkomailla asuvien sairaanhoidosta kunnille aiheutuvat kustannukset.

Sairauspäiväraha

Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä.

Sairausvakuutus

Yleisesti määriteltynä sairausvakuutus on sosiaalivakuutus, joka korvaa sairaudesta tai siihen verrattavasta syystä aiheutuneita kustannuksia tai ansionmenetyksiä. Sairausvakuutus voi ollayksityistä tai julkista.

Kelan toimeenpanema julkinen sairausvakuutus korvaa vakuutetulle osan yksityisten terveydenhuoltopalveluiden kustannuksista sekä tutkimuksesta tai hoidosta aiheutuneista matka- ja lääkekustannuksista. Lisäksi sairausvakuutus turvaa vakuutetun oikeuden korvaukseen lyhytaikaisen sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä. Työnantajat ja yrittäjät saavat korvausta työterveyshuollon ja sen lisäksi järjestetyn sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon kustannuksista. Sairaanhoitovakuutus ja työtulovakuutus ovat sairausvakuutuksen osia.

Sosiaalihuolto

Sosiaalihuoltoon kuuluvat yleiset sosiaalipalvelut, eräidenväestöryhmien erityispalvelut sekä sosiaalihuollon toimeentuloturva. Sosiaalihuolto on osa sosiaaliturvajärjestelmää.Sosiaalihuollon suurimmat osa-alueet ovat vanhustenhuolto, vammais- ja kehitysvammapalvelut, lastensuojelu sekä asumistuet.

Sosiaaliturva

Suomen perustuslaissa todetaan oikeus sosiaaliturvaan: jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä käsittää lakisääteiset toimeentuloturvan etuudet sekä sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelut.

Toimeentuloturva

Toimeentuloturvaetuudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: toiset perustuvat työskentelyyn ja toiset Suomessa asumiseen. Työnteko oikeuttaa etuuksiin, joiden taso määräytyy ansioiden mukaan (esim. työeläkkeet ja ansiosidonnainen työttömyysturva).  Suomessa asumiseen perustuvia etuuksia ovat puolestaan kansaneläke ja takuueläke sekä vähimmäismääräiset sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat ja työttömyysetuudet. Toimeentuloturvaa täydentävät lisäksi eri syistä maksettavat tuet ja avustukset. Kunnalta haettava toimeentulotuki on viimesijainen, tilapäiseksi tarkoitettu turva.

Toimintayksikkö

Toimintayksikkö on julkisen tai yksityisen palveluntuottajan ylläpitämä toiminnallinen kokonaisuus, jossa tuotetaan sosiaali- j aterveyspalveluja siten, että palvelut toteutetaan palveluntuottajan käyttämissä tiloissa tai viemällä palvelut asiakkaan kotiin.

Työterveyshuolto

Työterveyshuollolla tarkoitetaan työnantajan järjestettäväksi säädettyä tai yrittäjien itselleen järjestämää työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jolla edistetään työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä.

Näiden lakisääteisten, ehkäisevien työterveyshuollon palvelujenlisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen ja yrittäjä itselleen yleislääkäritasoista sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa. Kela korvaa työterveyshuollosta työnantajille syntyneitä kustannuksia. Korvausosuus on lakisääteisissä palveluissa enintään 60 prosenttia ja muissa palveluissa 50 prosenttia Kelan vuosittain vahvistaman työntekijäkohtaisen kustannusten laskennallisesta enimmäismäärästä.

Työtulovakuutus

Työtulovakuutus on osa sairausvakuutusjärjestelmää. Työtulovakuutus on sairausvakuutuksen osa, joka korvaa sairauden, raskauden, synnytyksen ja lapsen hoidon aiheuttamaa ansionmenetystä ja työterveyshuollon sekä lakisääteisestä toiminnasta että työterveyshuollon sairaanhoidosta aiheutuneita kustannuksia.Työtulovakuutuksesta maksetaan muun muassa sairauspäivärahaa ja vanhempainpäivärahoja sekä korvataan osa työnantajien ja yrittäjien järjestämän työterveyshuollon kustannuksista. Työtulovakuutuksen rahoittavat pääosin työnantajat sekä palkansaajat ja yrittäjät. Valtio rahoittaa vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä vähimmäismääräiset kuntoutusrahat. Lisäksi valtio rahoittaa osuuden yrittäjien ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon menoista sekä pienen osan vanhempainpäivärahoista.

Vaikuttavuus

Vaikuttavuudella tarkoitetaan palvelulla tai muulla toimenpiteellä aikaansaatua (tavoiteltua) muutosta asiakkaan terveydentilassa tai hyvinvoinnissa. (esim.diabeteshoitotoimenpiteen aikaansaama verenpaineen muutos)

Vakuutettu

Vakuutuksen piirissä oleva henkilö on vakuutettu. Vakuutus voi olla joko julkinen (jolloin vakuutuksen antajana on julkinen sektori) tai yksityinen (jolloin vakuutuksen antajana on yksityinen yritys tai yhteisö).

Valtionosuusrahoitus kunnille

Valtion talousarviossa valtiovarainministeriön pääluokkaan kuuluvan momentin 28.90.30 peruspalvelujen valtionosuudet ovat valtion kunnalle maksamaa rahoitusta, joilla katetaan osa lakisääteisten palvelujen kustannuksista. Peruspalvelujen valtionosuutta myönnetään kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen järjestämiseen.

Valtionosuuden laskentaperusteissa otetaan huomioon muun muassa eräitä väestön palvelutarpeeseen liittyviä tekijöitä. Vuonna 2015 kuntien peruspalvelujen valtionosuusprosentti on hieman yli 25 prosenttia. Kunnittain prosenttiosuus vaihtelee huomattavasti.

Valtionosuusrahoitus on kunnalle yleiskatteellista korvamerkitsemätöntä rahaa. Kunta päättää rahoituksen käytöstä itse. Kunnan itse rahoitettava osuus laskennallisista kustannuksista (omarahoitusosuus) on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri.

Muu valtion rahoitus kunnille

Valtion talousarviossa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa luvun 60 (Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto) kunnille kohdennettu rahoitus syntyy pääosin perustoimeentulotuen valtionosuudesta, valtion korvauksesta terveydenhuoltolain mukaisiin lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin ja valtionrahoituksesta yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen, valtionavustuksesta kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin sekä valtion korvauksesta rikosasioiden sovitteluun.

Valtion osuussairausvakuutuslaista johtuvista menoista

Valtion osuus sairaanhoitovakuutuksen rahoituksesta on vuonna 2015 noin 45 prosenttia ja työtulovakuutuksen rahoituksesta noin 5,5 prosenttia. Lisäksi valtio turvaa sairausvakuutusrahaston maksuvalmiuden. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista on sijoitettu sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan lukuun 30 (Sairausvakuutus).