Blogit

"Mites sitten noi perheasiat, ootko lapsia ajatellu hankkia?"

Julkaisupäivä 2.10.2017 11.05 Blogit STM

Pitkän taantuman jälkeen Suomessa on taas pitkästä aikaa paljon työpaikkoja auki. Hyvä niin. 

Moni etsii työtä, mutta moni onneksi myös saa työn. Joku hakee työtä ensi kertaa valmistumisen jälkeen, toinen etsii elämänmuutosta työpaikkaa vaihtamalla, kolmas saa työn pitkän työttömyyden jälkeen. 

Uuden työn etsintään kuuluu jännittävä työhaastattelun hetki. Siinä yhteydessä saa vastata mitä eriskummallisimpiin kysymyksiin kun työnantaja yrittää oikeutetusti erotella jyviä akanoista. 

Mutta ihan jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata. 

Oot siinä iässä, että mites noi lapset, ootko ajatellut hankkia? 

Sullahan on näköjään aika pienet lapset, joo. Miten oot ajatellut ne yhdistää kun tää työ on aika vaativa? 

No tätähän ei saisi kysyä, mutta vähän kun rohkenen epäillä, että ootko kuule raskaana?

Olin pöyristynyt tavattuani viime viikolla tasa-arvovaltuutetun, joka kertoi raskauteen liittyvän syrjinnän olevan yhä valtaisa ongelma suomalaisessa työelämässä. Tasa-arvovaltuutetun toimistoon tulevista työelämää koskevista yhteydenotoista puolet koskee raskauden aikaista syrjintää. Niin ikään valtuutetun toimiston kyselyn mukaan 46 prosenttia ammattiliitoista kertoo jäsentensä yhteydenotoista aihetta koskien. Ongelma koskee julkista ja yksityistä sektoria.

Tavallisimpia tapauksia ovat ne, joissa määräaikaista työsuhdetta ei jatketa raskauden tultua ilmi tai että perhevapaiden aikana aiempi työtehtävä on niin sanotusti kadonnut alta. 

Laki on yksiselitteinen raskauteen liittyvään syrjintään. Se on kiellettyä. 

Silti sitä tapahtuu. Asenteet ovat tiukassa. Perheasioista kysytään, vaikka ei saisi. Potkuja annetaan verhotuin perustein, vaikka ei saisi. 

Nyt kun uudistamme perhevapaita, tätä aihetta ei kannata sivuuttaa. Oli perhevapaiden malli ja poliittiset ratkaisut millaisia tahansa, perhevapaat on lyhyt aika työntekijän urakaaressa. Niiden aikana osaaminen ei yleensä katoa eikä raskaana oleva nainen ole kyvytön vastaanottamaan työtä. 

Huomio kiinnittyy myös siihen, että  perhevapaita oikeutetusti hyödyntävät isät ovat myös ottaneet yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun. Kysymys ei siis ole pelkästään naisten ongelmasta, vaan laajemmasta asenneilmastosta työn ja perheen yhteensovittamisen ympärillä. 

Työnantajien toivon näkevän perheellistyvät ihmiset työelämän voimavarana. Maa tarvitsee uusia työntekijöitä ja hyvä, että joku niitä synnyttää. 

Olen iloinen siitä, että tasa-arvovaltuutettu käynnistää #raskaussyrjintä -kampanjan, jossa vaatii asialle nollatoleranssia. Tavoite ei ole mahdoton.

 

Annika Saarikko

Perhe- ja peruspalveluministeri