Kärkihanke Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) liputtaa lapsi- ja perhenäkökulman puolesta meneillään olevissa isoissa muutoksissa. Tehdäänkö tulevaisuuden kuntaa ja maakuntaa lapsille, nuorille ja perheille paremmiksi? Sovittuvatko sivistyksen ja soten palvelut yhteen palvelut lapsi- ja perhelähtöisiksi? Saadaanko sopivaa tukea lapsille, nuorille ja perheille oikeaan aikaan?
Maakuntakierros antoi luottamusta siihen, että muutos lähtee liikkeelle.
Päätimme torstaina 16.6.2016 Vaasaan seitsemän paikkakunnan tarjouskierroksen. Tarjosimme henkilöstöresurssia, koulutusta, valmennusta ja valtionavustusta muutokseen kohti lapsi- ja perheystävällisiä kuntia ja maakuntia. Siirsimme viestikapulaa kuntien ja maakuntien päättäjille ja johtaville virkamiehille. Kyselimme, löytyykö tahtotilaa?
Ja kyllä sitä löytyi! Maakuntakierros antoi luottamusta siihen, että muutos lähtee liikkeelle. Monella alueella oltiin jo pitkällä. LAPEn hankesuunnitelmaan oli perehdytty. Kuntien yhteistä kehittämistahtoa oli jo koottu ja hankeaihiot olivat valmiudessa. Moni maakunta oli jo organisoitunutkin ”lastensote”- merkeissä.
Muutosohjelman tavoitteet koettiin toimivina ja tervetulleina.
Innostusta löytyi niin lapsen oikeuksia ja tietoperustaisuutta vahvistavan toimintakulttuurin tekemiseen kuin matalan kynnyksen sekä erityispalveluiden yhteensovitukseenkin. Maakunnista ja kunnista saadaan hyviä kehittäjäkumppaneita LAPE-teemoihin.
Muutosohjelman tavoitteet koettiin toimivina ja tervetulleina. Moni kommentoi, että ne luovat hyvän jatkumon sille, mitä kunnissa ja maakunnissa on jo viime vuosien aikana tehty. Kotiin vietäviä palveluita ja varhaista tukea on vahvistettu, koulun hyvinvointiroolia on lisätty, hallinnonalarajat ylittävää johtamista ja suunnittelua on lisätty.
Esille tuli hyviä tuloksia esimerkiksi Kalajoelta, Mäntsälästä ja Raisiosta siitä, miten LAPE-hengessä toimien lastensuojelumenot ja kodin ulkopuolelle sijoitukset ovat lähteneet nopeasti laskemaan, kun sopiva tuki on tullut oikeaan aikaan.
Odotuksia ja vaatimuksiakin saimme Helsinkiin vietäväksi. Valtionavustusten pitää mahdollistaa joustava yhteistyö ja toiminta maakunnassa. Erilaisia tarkkoja säännöksiä pitää välttää. Lisäksi valtion tasolla ministeriöiden rajoja pitäisi saada alennettua. Yhteisestä ja samasta lapsesta puhutaan vaikka kyse olisi koululaisesta, potilaasta, lastensuojeluasiakkaasta tai kuntoutujasta.
Useassa maakunnassa oli sote-valmistelua jo lähdetty organisoimaan niin, että lasten ja perheiden palvelut muodostivat oman kokonaisuutensa.
Yhteistä kehittämistahtoa oli viety jo pitkälle esimerkiksi Satakunnassa ja Keski-Suomessa, joissa oli intoa lähteä muutokseen kokonaisvaltaisesti niin toimintakulttuurin, matalan kynnyksen palveluiden kuin vaativien ja erityispalveluidenkin teemoilla.
Paljon oli valmistelutyötä tehty myös Kainuussa sekä Etelä- Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa sairaanhoitopiirit olivat muutosta jo pohjustaneet aiempien vuosien kehittämistyöllä. Pohjois-Suomessa samoin kuin Pohjanmailla oli innostusta useamman maakunnan yhteiseen kehittämiseen.
Hyvässä vauhdissa oltiin myös Varsinais-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Samoin Lapissa kunnat olivat jo mukaan lähtemisestä tehneet päätöksen. Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä maakunnan verkostot alkoivat muodostua kehittämistahtoisten Tampereen ja Hämeenlinnan ympärille.
Useassa maakunnassa oli sote-valmistelua jo lähdetty organisoimaan niin, että lasten ja perheiden palvelut muodostivat oman kokonaisuutensa. Lapissa ja Etelä-Savossa on maakunnan alueella kaksi sairaanhoitopiiriä. Näissä myös politiikoilta odotettiin evästystä yhteiseen tahdonmuodostukseen.
Pohjanmaan maakuntien jakautuminen eri sote-yhteistyöalueille herätti keskustelua ja pohdintaa siitä, miten aiemmin tehtyä hyvää yhteistyötä pystytään jatkamaan erityis- ja vaativien palveluiden alalla. Uudellamaalla haastetta tuo metropolialueen ja muun maakunnan erilaisuus. Hyviä esimerkkejä tuli esille Itä-Uudellamaalla alueellisesta yhteistyöstä.
LAPE haluaa vauhdittaa maakunnan yhteistä kehittämistahtoa.
Monessa maakunnassa rakennettiin vahvasti KASTE- kehittämistyön perustalle. Erojakin KASTE-ohjelman kehittämiseen kuitenkin on. LAPE haluaa vauhdittaa maakunnan yhteisen eli kuntarajat ylittävän kehittämistahdon muodostumista. Toki kunnilla ja maakunnan eri osilla voi olla yhteisessä hakemuksessa erilaisia painotuksia.
Verrattuna KASTE-aikaan hallinnonalarajojen ylittämistä on tehtävä enemmän. LAPE menee yli soten koulun ja varhaiskasvatuksen rajojen. Yhteistä tekemistä järjestöjen ja seurakuntien toimijoiden kanssa tuetaan ja edellytetään. Myös oppilaitokset ja yliopistot voivat olla osana kokonaisuutta. Kehittämiseltä edellytetään monitoimijaisuutta.
Toimintakulttuurin muutos tarkoittaa myös ammattilaisten osaamisen uudistumista, parempia kohtaamisen taitoja sekä yhteistä lapsikäsitystä.
Kaikissa maakunnissa mukana tarjouksia kuulemassa oli kuntien ja kuntayhtymien ohella järjestöjen ja seurakuntien edustajia. Seurakuntien edustajat olivat ilahtuneita siitä, että heidän tekemänsä työ on huomioitu. Järjestöjen edustajat kantoivat huolta siitä, miten heidän äänensä tosiasiallisesti kuuluu maakunnallisten hankkeiden suunnittelussa. Järjestöiden avustusehtoja koetamme myös ministeriössä säätää vielä paremmiksi niin että osallistuminen olisi helpompaa.
Muutosohjelma ei keskity vain palvelujen kehittämiseen. Pysyviä vaikutuksia halutaan luoda myös toimintakulttuurin muutoksella, jossa päättäjät ja johto on mukana. Sitoutuuko tulevaisuuden kunta ja maakunta strategiassaan lapsi- ja perheystävällisyyteen? Miten arvioidaan päätösten lapsivaikutukset sekä otetaan lasten ja nuorten mielipiteet huomioon päätöksissä? Nämä ovat tavoitteita, joihin myös paikallisten ja maakunnallisten poliitikkojen on otettava kantaa.
Toimintakulttuurin muutos tarkoittaa myös ammattilaisten osaamisen uudistumista, parempia kohtaamisen taitoja sekä yhteistä lapsikäsitystä. Lapsille ja nuorille hyvät palvelut ovat ihmisiä, jotka ovat luotettavia, ymmärrettäviä sekä lapsista ja nuorista kiinnostuneita. Hyvissä palveluissa lapsia ja nuoria ei nähdä puutteiden tai korjattavien ongelmien kannalta vaan kokonaisina ihmisinä.
LAPEn lopullinen tavoite ei ole hyvät palvelut vaan se, että lasten ja nuorten hyvinvointi kohenee.
Maakuntakierroksella hyvää palautetta sai myös se, että muutosohjelma perustaa yhteisille arvoille. Näitä ovat lapsen ihmisoikeudet ja lapsen etu, lasten ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen, perheiden monimuotoisuuden tunnistaminen sekä lapsi- ja perhelähtöisyys. Osassa maakuntia myös arvolähtökohtia oli jo punnittu ja pohdittu.
Tärkeänä pidettiin kaikkialla sitä, että lapsi ja nuori pysyvät uudistamisen keskiössä. LAPEn lopullinen tavoite ei ole hyvät palvelut vaan se, että lasten ja nuorten hyvinvointi kohenee. Se tarkoittaa etenkin lasten ja nuorten tärkeiden ihmissuhteiden vahvistumista eli parempaa vuorovaikutusta vanhempien kanssa, yksinäisyyden vähenemistä, parempia kaverisuhteita sekä kiusaamisen vähenemistä. Myös palveluissa ihmissuhteiden jatkuvuus luo laatua.
Tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Aamulehden pääkirjoitus kysyikin (14.6.2016), miten valtio pystyy loppujen lopuksi vaikuttamaan lasten ihmissuhteisiin? Miten palvelut ja tuki uudistuvat niin, että ne vahvistavat lapsen, nuoren ja perheen omia voimavaroja? Siinä tärkein avu on lasten, nuorten ja perheiden oman äänen kuunteleminen ja parempi kohtaaminen.
Maria Kaisa Aula, LAPEn ohjausryhmän puheenjohtaja
