Alkoholi, tupakka ja kannabis sekä politiikan teon vaikeus

Maailmalla ajetaan kiivaasti tupakkaa ahtaalle. Suomi ei ole tässä yksin. Tahti on kova. Vanha perussavuke on menettänyt hohtonsa ja varsinkin poliittiset tukijansa. Savuton Suomi on kohta todellisuutta. Tosin, uuttakin pukkaa tilalle. Sähkösavuke on tullut kovaa vauhtia markkinoille. Me regulaattorit yritämme pysyä perässä: miten siihen pitäisi suhtautua, jotta emme ajautuisi tupakkariippuvuudesta nikotiiniriippuvuuteen ilman tupakkaa? Meille voi tulla laaja tarjonta tuotteita, joiden käyttö perustuu nikotiiniin. Kansanterveysjärjestöt ovat kahta mieltä, osa jopa näkee tässä kaiken pelastajan. Joka tapauksessa tupakkapolitiikka on mennyt täydellisestä vapaudesta erittäin tiukkoihin kieltoihin. Endgame-sana on tullut jokapäiväiseen kielenkäyttöön (tosin ymmärrettävästi saksalaiset kavahtavat tätä sanaa, Endlösung, huh).

Tupakkapolitiikka on mennyt täydellisestä vapaudesta erittäin tiukkoihin kieltoihin.

Samaan aikaan Suomessa ajetaan alkoholia kiivaasti vapaaksi pitkäaikaisista rajoituksista. Uusi eurooppalainen Suomi tulee sillä, että viinit menevät 6000 myyntipaikkaan nykyisestä 340 Alkosta. Nokkelimmat tviittaajat kehittävät ironisia viestejä siitä, miten Suomen kansa pelastetaan, kun olutta ei saa kaupasta klo 21.00 jälkeen. Suomalaista yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta estetään, kun pienpanimo-oluita, saati tilaliköörejä tai pientislaamoviskejä ei sallita myytävän suoraan asiakkaille. Kyllä osaa olla typerä maa tämä kekkoslovakia. Sitä paitsi juuri kansainvälisesti todistettiin, että Suomi on selvästi maailman holhoavin maa – pääasiassa viinan ja tupakan vuoksi.

Missä vapauden kellot soivat?

Samaan aikaan kaukaa kuullaan kumua siitä, että kannabiksen vapautus alkaa. Sielläkö ne vapauden kellot kumajavat? Ensimmäinen maa, joka vapauttaa kannabiksen, on Uruguay. Uruguay on vuonna 2016 kannabiksen kanssa täsmälleen samassa tilanteessa kuin Suomi alkoholin kanssa vuonna 1932. Sinne perustetaan monopoli, ettei yksityinen voitontavoittelu tulisi mukaan, asetetaan tiukat ostorajoitukset, määrätään hinta ja pyritään kitkemään laiton kauppa eri keinoin. USA ei vapauta, mutta sen monet osavaltiot kyllä.  YK:n maaliskuisessa huumekokouksessa Kanadan edustaja sai valtavat aplodit ilmoittaessaan, että he aikovat vapauttaa kannabiksen. Vanha kunnon Eurooppa on vielä tiukkana, mutta kuinka kauan? Huhtikuun lopulla YK:n yleisistunto keskustelee siitä, mitä tälle globaalille huumepolitiikalle pitäisi oikein tehdä. Hämmennyksissä ollaan, kun kuitenkin vielä moni maa puhuu huumeettomasta yhteiskunnasta. Kovin moni puhuu vielä myös kuolemantuomiosta.

Ristiin siis menevät ajatukset ja tuulet meidän pääpäihteissämme. Regulaattorilla on tässä olo vähän kuin suomalaisella jääkiekkoilijalla: parasta yritetään ja katsotaan, mihin se riittää. Vai menikö se niin, että pitkä päätyyn ja kaikki perään?

Kari Paaso

johtaja, haittojen ehkäisemisen ryhmä, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto