Kuntakorvauksen laskeminen eräissä kotikunnan vaihtumistilanteissa
Tarkistus kuntainfoon 2/2011 (Pitkäaikaista laitoshoitoa, asumispalveluja tai perhehoitoa tarvitsevien henkilöiden oikeus vaihtaa kotikuntaa ja asuinpaikkaa)
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto
Kotikuntalain (201/1994) 3 a §:n mukaan pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntansa ulkopuolella asuvalla on kotikunnan valintaoikeus. Oikeus koskee henkilöä, joka on viranomaispäätöksellä sijoitettu laitoshoitoon, perhehoitoon tai asumaan asumispalvelujen avulla muun kuin kotikuntansa alueella. Sosiaalihuoltolain 42 a §:ssä todetaan, että henkilön käyttäessä kotikuntalain 3 a §:ssä säädettyä kotikunnan valintaoikeuttaan, palveluja koskeva järjestämisvastuu siirtyy muuttopäivästä uudelle kotikunnalle. Lisäksi sosiaalihuoltolain (710/1982) 16 a §:n mukaan henkilöllä, joka ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi ei kykene asumaan itsenäisesti, on oikeus hakea palveluja ja hoitopaikkaa myös muusta kuin kotikunnastaan. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve ja tehdä palvelujen myöntämisestä päätös. Saatuaan palveluja ja hoitopaikkaa koskevan päätöksen hakija voi muuttaa kyseiseen kuntaan.
Edellä tarkoitetuissa tilanteissa vastuu kunnan päätökseen perustuvan perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy sosiaalihuoltolain 42 b §:n mukaan aiemmalla kotikunnalla. Uusi kotikunta laskuttaa kustannuksia vastaavan korvauksen aiemmalta kotikunnalta. Laskutuksessa voi noudattaa sosiaalihuoltolain 42 b §:ssä tarkoitettua laskentamenettelyä, tai kunnat voivat halutessaan sopia korvauksen tasosta myös muulla tavoin.
Korvausta laskettaessa tosiasiallisista kustannuksista vähennetään sosiaalihuoltolain 42 b §.n mukaan muun muassa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 §:ssä tarkoitettua val-tionosuusprosenttia vastaava valtionosuus kyseisen henkilön ikäluokan perusteella määräytyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisista kustannuksista asukasta kohti.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa, vuoden 2014 loppuun saakka voimassa olleessa asetuksessa (1732/2009) määriteltiin ikäryhmittäiset sosiaali- ja terveydenhuollon perushinnat, joita voitiin käyttää valtionosuusvähennystä laskettaessa.
Kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää muutettiin 1.1.2015 voimaan tulleella lainmuutoksella (676/2014). Uudistuksessa muutettiin valtionosuuden määräytymisperusteita. Lainsäädännössä ei enää määritellä erillisiä sosiaali- ja terveydenhuollon perushintoja.
Uuden valtionosuusjärjestelmän perushinnat määritellään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun uuden asetuksen (1446/2014) 5 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto toteavat ohjeenaan, että vähennettäessä valtionosuus kuntien välisessä, kotikunnan vaihtoon liittyvässä laskutuksessa käytetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun asetuksen 5 §:ssä tarkoitettua ikäryhmäkohtaista perushintaa (esim. 75 - 84 -vuotiaiden ikäryhmässä 5 715,25 euroa vuonna 2015) lisättynä sairastavuuden perushinnalla (1 125, 29 euroa vuonna 2015). Näin esimerkiksi silloin, kun asiakas on vuoden lopussa 78-vuotias, vähennettäväksi määräksi vuoden 2015 valtionosuusprosentilla 25,44 % saadaan: (5 715,25 + 1 125,29 €) * 25,44 % = 1 740,23 €.
Lisätietoja
Hallitusneuvos Anne Kumpula, p. 0295 16 3961, s-posti: [email protected],
Erityisasiantuntija Tero Tyni, p. 09 771 2246 tai 050 364 8163, s-posti: [email protected].